Tänään on taas yksi niistä päivistä, että tekisi mieli karata takaovesta.

Joka päivä teen ruokaa ja joka päivä jonkun mielestä jossain on jotain, mistä mä en tykkää; onks siin sieniä, tonnikalaa, tomaattia, sipulia jne...lista on loputon. Oonkö mä syöny tota ennen, söikö veli tota pienenä jne....Näinpä suuntasin jo aamulla kirjastoon hakemaan kokkauskirjoja, että saatais jotain vaihtelua tähän ruokaan. Löysinkin muutaman kirjan; Makuja maailmalta,Venäläinen keittiö jne...    Juhan mielestä vaihtelu virkistää, Julia oli vaiti (liekö järkytyksestä sanaton), mutta "pikku-riiviö" ei ollut kumpaakaan. Klo on 20:48 ja edelleen syömättä. Satuin tekemään makkara-stroganoffia ja kaikille muille se maistui. Tähän asti olen antanut aina periksi, mutta nyt en anna. Ruokaa oli lautasella vain nimeksi ja sekään ei mennyt alas. Lautanen on jääkaapissa ja kun tarpeeksi suolet kurisee, niin antaiskohan periksi. Jos ruokalautasen eteen kuolee nälkään, niin sitten antaa mennä (enpä mä tietenkään semmoista anna tapahtua, mutta nyt saa kärsiä kyllä huomiseen asti). En mä tajua, miten joku voi olla tommonen NIRPPIS!!!!

Tänään niillä, siis Joonan  luokalla oli juhlat. Aakkoset oli kaikki käyty nyt läpi ja siitähän ope järjesti niille kemut, johon jokainen sai tuoda jotain naposteltavaa yhteiseen herkkupöytään. Ihania juttuja tuommoiset. (yritän hiljentää omaatuntoani ajattelemalla, ettei se poikanen ole ilman mitään suuhunpantavaa ollut, kun on herkkujakin päässyt napsimaan)

Toisaalta: Voiko tolle rääpäleelle olla vihainen(?????) Koulusta tullessa pipo vinossa, reppu roikkuu, toinen hiha heilui tyhjänä, lahkeet kurtussa ja kenkäkin putosi jalasta S-Marketin pihassa puhumattakaan siitä pienestä tipasta nenänpäässä. VOI ja tällä kertaa olen , mutta odotetaan nyt yön yli, miten äidin sydän käyttäytyy.

Huomenna tai sunnuntaina otan tähän käsittelyyn vintiö nro.2Edellinen oli vintiö nro.1

Arvatkaas kuin mun maukkaan stroganoffin kans kävi?    No roskiinhan se päätyi. Lauantai- aamulla vielä yritin tyrkyttää sitä, ja jopa kaksi lusikallista olis riittänyt, mut ei niin ei. Lapsille oli luvattu, että mennään hampurilais-aterialle Teboilille joten sinne menivät vain Jussi ja Julia. Sen verran mua suivaannutti tuo kiukuttelu.

Yön yli silloin mietittyäni, että mitenkäs nää tilanteet jatkossa hoitais, sain omasta mielestä hyvän idean: Siis molemmat tai siis kaikki pennut saa valita KAKSI ruokalajia, jota ei tarvitse syödä. Kaikkia muita on edes maistettava.

Jussilla: tonnikala ja sienet

Joonalla. se stroganoffi(sai siis siitä ikuisen trauman jasienet(joita ei ole ikinä joutunut syömään)

Julia pelasti päiväni: On kaikki ruokainen       

Löysin niistä kirjoista ihania ruoka ohjeita, joten saapa katsoakuinka meidän poppoo niihin suhtautuu. Tänään on täytettyjä pastarullia: Kinkku-sipuli-mausteseoksella täytettyjä lasagnelevyjä (levyt kiehautetaan sen verran, että niitä voi rullata) rullat vuokaan ja päälle juustokastiketta ja uuniin. Salaattia ja tuoretta patonkia. Lasagne on niiden herkkua joten...Yritän ainakin parhaani.

Jos nyt on  nirppu-nassuja ruokapöydässä, niin ens viikolla onkaurapuurolinja

Lupasin lapsukaiset tänään elokuvateatteriin. Aivan oikein. Täällä on semmoinenkin mahdollisuus. Toisin sanoen Kunnantalon sali muuttuu aina viikonloppuisin näyttämöksi ja tänä viikonloppuna siellä esitetään Röllin sydän.

Yritetään pysyä ajan rattaissa kiinni. Täytyy tietää mistä tuo suuri maailma puhuu.

 Ens viikolla onkin laskiaismyyjäiset seurakunnassa. Tarjolla on hernekeittoa ja lupauduin väsäämään laskiaispullat. Ei oo kyllä hajuakaan kuinka paljon 100-200???? Yritin houkutella äitiä apuun, mutta on siskonsa kanssa suunnitellut muuta menoa. 

Riiviö nro2  tullaan käsittelemään lähitulevaisuudessa.

Siis nyt siirrytään vintiö nro kakkoseen (oikeesti äitin ihana prinsessa, mutta toisinaan..)

Siispä eilen kertomani Röllin sydän jäi väliin, kun tuo neiti- vintiö pisti ranttaliksi. Onneksi sitä tapahtuu harvoin,mutta sitten sitäkin tulisempana.

Klo oli eilen 15.15 kun lastenhuoneesta kuului sellainen ulina, että ajattelin jo Nicolain heittäneen hyvästit tälle maailmalle, mutta kyseessä oli neitosen verta hyytävää joikumista, ja syy siihen selvisi tuotapikaa: läksyt oli tekemättä, eikä kerkeisi elokuviin klo 16.00 mennessä. Kirkkain silmin oli prinsessa äitille kertonut perjantaina,että läksyt tehty(?), no TOTTAKAI. Pikkuveli oli ne nimittäin tehnyt, ei neitonen.

Siis sanoin, että jos sunnuntai-iltapäivällä ollaan tässä tilateessa, niin sitten elokuvat jää väliin. (Joona parka tässä säälitti, kun hänhän oli syytön, eikä suostunut lähtemään ilman joikuvaa siskoaan). Eka reaktio oli se, että vessan ovi meinas viedä saranat mukanaan, kun se neito ampaisi sinne. Sama toistui veskin jälkeen, kun porhalsi omaan huoneeseen. Sitten alkoi karsea jytinä; neiti makasi sängyssä ja potki seinää.(voi naapuri parat). Juha siinä yritti järkeä puhua, mutta neito istui kädet puuskassa ja puhisi kuin höytyveturi.

 

Julia tulevaisuudessa????  Monesti nimitän häntä Justiinaksi. Jotain samaa näköä kyllä löytyy. Kuvitellaan vaan kaulin käteen, niin ... Missähän luuraa se Herrra Puupää??

Eihän tuo läksyt nyt olis yhtenä päivänä ollut ongelma, mutta nyt niitä on ollut tekemättä useimmin kuin kerran. Kolmet villasukat olen kutonut, kun ne on aina kadoksissa ja kuinka monet hanskat(?) Viime talvena siltä reppanalta oli hävinnyt sukkahousutkin. Arvaa hävettikö, kun hain hoidosta, niin tätit sanoivat, että annettiin olla kengät jalassa, kun ei ollut sukkia. Ulkona asteita -20. Ajattelivat että voi lapsi rukka.

No eivätpä lapset ole samanlaisia onneksi. Molemmissa on sitä omaa hyvää itseään. Toinen kun kiukuttelee, niin toinen on kuin 

Kyllä ne lapset saavat nauttia lapsuudestaankin ja pitää hauskaakin, eikä vain kauheita sääntöjen noudattelua ole elämä täynnä(sain sen kuvan luettuani tän läpi kerran)

Siis talven riemuja

Justiina ja Nuhanenä

Sitten on meillä tuo kissakin, joka osaa ottaa nautinnon irti mitä kummallisimmissa paikoissa, kuten päiväunet keskellä eteisen lattiaa Julian luistin kassissa

 

Tänään lähdettiin jo aamulla aikaisin Mikkeliin. Joonan käsi tarkastettiin ja hyvinhän tuo oli parantunut. Taklaus on kiellettyä, mutta muuten saa ottaa ilon irti elämästä.

Serkkuni Riitta lähti myös mukaamme ja kivaahan meillä oli.

Käytiin Mäkkärillä syömässä ja sitten lähdettiin Lidliin. Lidlin kanssa samassa pihapiirissä on Markantalo, Sotka, Vepsäläinen ja Koti-idea. Riitta halusi mennä Vepsäläiseen ja kaikkihan me sinne tungettiin mukaan.

No, minua kiinnosti vähän eri asiat ja itse siirryin sinne Koti-idean puolelle. Juha ja Joona taas katselivat ja kokeilivat jotain muuta...

Hetken oltuani siellä kaupassa, Joona ryntää sille puolelle huutaen;ÄITI, ÄITI, tuolla on taikasänky. Hieman kaikki kääntyvät katsomaan, mutta olen jo noihin tuijotuksiin sen verran tottunut, etteivät ne juurikaaan minua haittaa (toisin sanoen; olemme ennenkin olleet kaupassa ja ennenkin pieni ihminen on nähnyt taikka kokenut jotain ihmeellistä ja siitähän on yleensä tietänyt muutkin kuin minä). Niinpä lähdin lapseni mukaan katsomaan moista ihme sänkyä.

Juha isoveljen ominaisuudessaan kertoi, mitä pikkuveljelle oli tapahtunut. Siis tiedättehän kaikki ne sini-valko-ruudulliset moottorisängyt(???) Hinnat siinä 10.000e jne...      Semmoiseen oli nyt jokatapauksessa pikkuinen maalaispoika eksynyt, oikaissut itsensä ja mitäpä teki tuo katala isoveli(?)  No alkoi esitellä sänkyä. Tässä on kaukosäädin ja siitä voi painaa ja nousee istumaan aivan itsestään. Tästä taas kun painaa, niin pääsee takaisin makuulle ja pieni poikahan nautti kokeilusta täysin rinnoin. Taas tästä kun painaa....... kuului kirkaisu, pieni poika pomppaa kauhuissaan sängystä ylös, juoksee karkuun niin, että kenkäkin putoaa matkalla. Siis mitä tapahtui? Se oli se nappi, mistä sai hieronnan päälle ja semmoisesta surinasta ja tärinästä pieni sydän taisi jättää muutaman lyönnin väliin (nappi oli tietysti painettu pohjaan asti)

Toivuttuaan järkytyksestä, ettei sänky todellakaan aikonut nielaista häntä murisevaan massuunsa, hän hyppi vieressäni ja hihkui; Kerää äiti niin paljon rahaa, että saan tuollaisen sängyn. Sitä myyjätkin jo hymyillen katselivat(tulevaa asiakastako? No jos nyt ei vielä muutamaan vuoteen kuitenkaan)  Voisin kyllä sieluni silmin kuvitella tilanteen,  että tuo pikkukirppu makaa/istuu siinä isossa sängyssä omassa huoneessaan ja ottaa itselleen kokovartalohierontaa. (muuten me ois kaikki mahduttu siihen sänkyyn, oli se senverran iso) Kyllä mua jälkeen päin nauratti, mutta sillä hetkellä....

Tietysti kaupunkireissulta yleensä tuodaan tuliaisia ja tällä kertaa tuliaisia ( Julian lisäksi) sai myös kissu. Herkku-patukoita kissalle. Kuullosti niin mukavalta, vaan mitä teki kissu(?)

Mokomakin maalaispöllerö. Kerran nuuhkaisi patukkaa ja mulkaisi mua siihen malliin,ETTÄ YRITÄKSÄ MYRKYTTÄÄ MUT? Käänsi sitten nöpönenänsä pois patukasta. Ei nyt ymmärtänyt tämmöisitä kaupunkilaiskissujen herkuista mitään. Olis pitäny varmaan ostaa hiiri. Täällä taitaa koko sakki olla nirppiksiä sen suhteen, mitä suuhun laitetaan. Oonkohan mä sukuu niille ollenkaan(no en ainakaan sille karvapallolle), kun en oo samanlainen?

Joonalle löysin kirppikseltä uuden juomapullon. Tässä onnellinen ja janoinen Pikatchun omistaja. Kaikki Pokemon-tuotteet on edelleen suosiossa. Tää on ihan Joonan näköinen "juomapullo".

Valitettavasti tänä laskiaissunnuntaina ei ollut yhtään laskiaispullaa. Täytynee tiistaina sitten leipoa, vaikka päätinkin, että en leivo enää kuin viikonloppuisin.

Julia oli taas kylillä, siis toisin sanoen vein hänet kolmelta bubille. Siis luit aivan oikein. Hänen kaverinsa isällä on Bubi ja siinä lähellä he myös asuvat. Kuulostaa niin hassulta kun joku kysyy, missä Julia on (?), niin Bubilla. Siinä on samassa rakennuksessa myös asunto, joten lapset eivät pyöri asiakkaiden keskellä (ainakaan paljon). Bubi kun on kiinni, niin he laulavat sielä karaokea ja tanssivat jne....

Siis Joona sai tänään syödäkseen kakkutaikinaa, josta muuten käytäisiin kova kamppailu.

Julialle tehtiin illalla ranskalaisia lettejä, kun katseltiin missikisoja. Saapa katsoa, mikä peikkotyttö hän on aamulla, vai onko letit pysyneet (niin olisi tarkoitus ainakin) Kynnetkin viilattiin ja lakattiin. Siis kaikesta sitä otetaan mallia

Perjantaina lapset toivat molemmat kotiin kaverin. Laskiainen kun lähestyy, niin pullia toki lapset halusivat tehdä.

Tässä tyttöset Julia ja Kia leipomassa

Ja pojat: Joona ja Ilari, eivät toki jääneet toisiksi.

Valitettavastti valmiit pullat unohtui kuvata. Voitte vain kuvitella, että maistui.

Tämmöistä meillä täällä. Jos talvesta haluaa nauttia, niin tervetuloa tänne.

Lapset juuri tulivat hiihtokoulusta. Olivat hiihtäneet  3km. Posket on nyt niin punaisia ja ajattelin keittää iltapalaksi suklaapuuroa.

Joona se sitten on kova poika säästämään. Olipa sitten kyse namusista taikka rahasta. Tosin tämän päivän jälkeen säästöt alkaa melkein tyhjästä. Vihdoin annoin periksi, että hän voi omilla rahoilla ostaa jotakin, mitä varten on säästänyt.

Tänäänkin , kun lupasin pari ropoa lisää lompakkoon, niin lumitöitä pikkumies teki niin innolla, että näin kävi

No siis itse asiaan. Tässä jotain, mikä sai pienen pojan silmät aina kiilumaan kaupassa.

Tiedän ainakin, että jonkun pienen ihmisen unelma täyttyi ja olihan hän itse ansainnut nuo rahat. (en muuten laittanut senttiäkään ). Eikä se tuntunut häntä haittaavan, että nyt on matti kukkarossa, sillä jotain on tehtävissä. Säästän lisää rahaa.

NEIDIT PUUHISSAAN

Tänään siis kerran oli pullapäivä.

Julia, Donia ja Amira. Donia on Joonan luokalla ja Julia ja Amira samalla

Oli muuten kyökin puolella sellanen kalatus ja kikatus, että voi voi.

Myöhemmin tuossa huomasin hurmaavan tummasilmäisen miehen alun istuvan olkkarissa ja tyttöjen ympäröimäna söi pullaa. (tytöt sen tietää; että tie pojan sudämmeen käy rusinapullien välityksellä). Kyseessä oli julian ja Amiran luokkatoveri Sami, joka tuli vaan Juliaa ilmeisesti ulos hakemaan, mutta saikin masun täyteen pullaa. Kuulin välillä, että pittääkö minun vielä syyvä ?? En tainnut kuulla, mitä neitoset vastasivat, mutta Hetken päästä ne köllötteli Joonan kanssa mun sängyn päällä.

Julia lähti taas tänään leirille viikonlopuksi. Leiri on srk:n järjestämä ja heti lapun saatuani kun aloin ilmoittaa häntä sinne, niin joutui ekalle varapaikalle. Onneksi nyt pääsi kuitenkin mukaan, koska vime syksynä ei mahtunut. Äsken juuri tultiin kotiin viemästä häntä. Pulkka oli mukana ja iso kassi. Niin iloisesti hän sinne jäi. Mulla on siis puoliksi vapaa viikonloppu.